Nuoruutein

(intro)

Kuin itse syys näin laahustan
luo menneisyyden maailman,
tuon tanssipaikan nyt hiljaisen
kuin rakkaimpaani mun etsien.
Niin paljon täällä silloin koin,
vain parhaan siitä muistaa voin.
Sun kanssas kasvoin mä miehuuteen,
nyt näät vain miehen sä uupuneen.

Nuoruutein,
sinä uskoa jaksoit,
velkasi maksoit päivälleen.
Haaveillein
olit kuohkea multa,
polttavaa tulta rakkauteen.
Nuoruutein,
miksi lähdit niin hiljaa,
jäänyt ei viljaa pellollein.
Ees päiväks palaa;
mun oisit salaa,
loisit ylle tään illan
auringonsillan,
nuoruutein.

(välisoitto)

Nyt seinän nimikirjaimiin
mä katson niin kuin vieraisiin.
Kai kerran merkitsi mulle hän,
vain muistan illan sen hämärän.
Ei taivaan tähti kirkkainkaan
mua haaveisiin sais uskomaan.
Vain kaipuun saa tähdet syttymään;
sä mikset luokseni jäänytkään?

Nuoruutein...

Nuoruutein...