Rakkauden kultaa

(intro)

Niin monta matkamiestä yksinäistä
käy teitä maailman tään.
Ja monta katsetta niin kylmän jäistä
mä joskus silmissä nään.
Mutt kotiin reissulta kun tieni johtaa,
niin siellä ihme minut jälleen kohtaa;
sun silmäs hohtaa
sormustakin kirkkaammin.

Rakkauden kultaa
sä mulle annat,
kun taakse jäävät
maailman rannat.
Ja tie kun viimein
myös päättyy tää,
rakkauden kultaa
jälkeemme jää.

On silloin juhlapäivä kulkijalla,
kun rakkaat vierellä käy.
Mies jaksaa viikon sillä maailmalla,
se aina vaikka ei näy.
Niin moni juttu meitä yhteen liittää
ja luottamusta tällä tiellä riittää,
nyt siksi kiittää
laululla sua tahtoisin.

Rakkauden kultaa…

(instr. soolo)

Rakkauden kultaa...

Rakkauden kultaa...