Ajan lapsi

(intro)

Pieni kiharainen pää
äidin syliin vielä jää,
suru tietä vasta etsii sydämees.
Jos mä tulevaisuuden
tietäisinkin, kertois en,
poskeltasi kuivaisin vain kyynelees.
Polku pois kun luotain vie,
kaikki toisin täällä lie,
mutta jotain silti säilyy, luulen niin.
Rakkautta maailmaan
liikaa voisko kasvaakaan,
ihmissydän kyllästyiskö unelmiin?

Lapsi ajan sinä olet muuttuvan.
Lapsi ajan, toisenlaisen maailman.
Vaikka meri usvaisin
vielä kaiken kätkeekin,
lapsi ajan, sua aina rakastan.

Vielä sormin voimakkain
kätes tarttuu sormestain,
vielä ihmiseen sä katsot luottaen.
Mutta vaikka maailman
saisit kuinka ihanan,
kerran pettää sinut toinen ihminen.
Ehkä turhaan murehdin,
aikakausi mahtavin
sinut ritariksi onnen lyödä saa.
Selviydyt, mä tiedän sen,
ääntä kun vain sydämen
mua paremmin sä jaksat noudattaa.

Lapsi ajan...

Lapsi ajan...