Hankoon

(intro)

Hankoon,
kaipaan hirveästi Hankoon.
Lieksassa kuin eksyksissä oon,
Kuhmolta mua Luoja varjelkoon.
Mä tahdon Hankoon,
hilpeään ja kuumaan Hankoon.
Turvaudu en siellä lonkeroon.
Kirjoitettiin tää mun kohtaloon.

Ja vaikken uida osaa, ehdin vielä oppimaan
ja pelota ei mua valtamerilaivatkaan.
On kaikki elämässä viimein kohdallaan kun pääsen Hankoon.

(välisoitto)

Hankoon,
huomenna jo lähden Hankoon.
Joudu en mä siellä kortistoon.
Vapaana kuin lokki viimein oon.
Mä kuulun Hankoon,
terveelliseen Suomen Hankoon.
Siellä otetaan mut huomioon.
Kaverit saa jäädä Valtimoon.

Ja vaikken uida osaa, ehdin vielä oppimaan…

(välisoitto)

Ja vaikken uida osaa, ehdin vielä oppimaan
ja pelota ei mua valtamerilaivatkaan.
On kaikki elämässä viimein kohdallaan kun pääsen Hankoon,
kun pääsen Hankoon,
kun pääsen Hankoon…

(fade down)

Siivet vie

(intro)

Pesässäin mä niin eilen pelkäsin.
Miten käy jos pois lennän viimeinkin?
Tuulet voiko kantaa
uhkarohkeaa?
Nyt jo tiedän sen:
putoa mä en.

Siivet vie
ja koko taivas on nyt tie;
ei olemassa sillä rantaa
oo ollenkaan,
nähdä saan.
Siivet vie,
ei mahdotonta täällä lie,
kun elämälle kaiken antaa
ja uskaltaa,
kaiken saa.

Täällä yksinäin minä lennä en.
Taivas ainut on koti lintujen.
Vierellein kun katson,
meitä monta on,
enää joita maa
ei voi kiinnostaa.

Siivet vie…

(välisoitto)

Yhden vuoksi vain ehkä laskeudun;
jos mä kohtaamaaan satun vielä sun,
joka myös ei pelkää
vaikka myrskyää,
joka taivastain
jakaa rinnallain.

Siivet vie…

Siivet vie…

(loppusoitto)

Viimeistä siltaa

(intro)

Murtui maa
miehen jalkojen alta.
Mustaa
vettä eessä vain on.
Haavoihin
suolaa sain maailmalta.
Tässä siis
sulle käsi voimaton.

Pitkin viimeistä siltaa
sinun kanssas kävelen.
Yksin en yhtään iltaa
jaksa, tiedätkö sen.
Pitkin viimeistä siltaa
mua kotiin saatathan,
että vielä mä tuntea voin:
jotain ehkä rakastan.

(välisoitto)

Viimeinen
tähti luokses mut johti.
Uskon
hetken taas jumaliin.
Pyydän vain:
auta aamua kohti,
jos vain tien
tiedät päiviin valoisiin.

Pitkin viimeistä siltaa…

Pitkin viimeistä siltaa…

Tavattaisko

(intro)

Lyhyt ilta on niin,
lähelläsi sen koen.
Tuskin tutustuttiin,
kun jo hyvästejä sulle hoen.
Mutta edessäpäin
vaikka mitä olla vois.
Siksi kyselen näin,
mahdollista jos ois:

Tavattaisko,
sua saisko toistekin tanssittaa
joku ilta,
kuun silta
kun tänne aukeaa.
Tavattaisko,
sua saisko saatella vaikka
tähtien alla hetkisen taikka
suudelman antaa,
kukkia kun kantaa maa.

(välisoitto)

Harvoin sellaisen kuin
sinä kohdata saan.
Siksi kuin kala uin
sinuun kiinni yhä uudestaan.
Riskin rukkasien
minä otan, kun vain saan
sulta vastauksen,
milloin taas kohdataan.

Tavattaisko...

(välisoitto)

(instr. soolo)

Tavattaisko...

Tavattaisko...

Siipien suojassa

(intro)

Kun ylle ruusun käsi hallan laskeutuu,
tienviitan tulva huuhtoo tullessaan,
ei kuule pyyntöäsi tähdet eikä kuu,
vain yks ei särje lupaustaan.

Suojassa siipien
lepään mä luottaen:
ei hylkää koskaan
hän täällä lastaan.
Suojassa siipien
on aina ihminen,
kun ottaa vastaan rakkauden.

(välisoitto)

Ei tiedä ihmissydän aina parastaan,
ei syytä myrskyn, seurausta sen.
Vaan huomisen kun käteen antaa vahvempaan,
niin taittuu voima tuulien.

Suojassa siipien…

Suojassa siipien…

Rehevä, rehti ja reilu

(intro)

Kauneus kaikki täällä,
se on katsojan silmissä.
Pärjäsi Angerkosken
Siirikin suomifilmissä.
Armaalle aina riittää
mulla lämpöä rinnassa,
kanssani vielä tunnustaa
sen saat hiki pinnassa.

Rehevä, rehti ja reilu
kun tyttö on tyyliltään,
eipä se tuulissa heilu,
ei leiki se lemmellään.
Rehevä, rehti ja reilu
jos vain sua kiinnostaa,
tanssi tää kanssani heilu nyt,
et saa mua kummempaa.

(välisoitto)

Paikoista kaikkein parhaan
minä hoitelen huolella.
Ei sitä vain muut huomaa;
sydän on sisäpuolella.
Onnea, jonka kohtaan,
osaa en minä säästellä.
Kanssasi huomispäivätkin
voin täysillä päästellä.

Rehevä, rehti ja reilu...

(välisoitto)

(instr. soolo)

Rehevä, rehti ja reilu...

Rehevä, rehti ja reilu...

Rakkauden kultaa

(intro)

Niin monta matkamiestä yksinäistä
käy teitä maailman tään.
Ja monta katsetta niin kylmän jäistä
mä joskus silmissä nään.
Mutt kotiin reissulta kun tieni johtaa,
niin siellä ihme minut jälleen kohtaa;
sun silmäs hohtaa
sormustakin kirkkaammin.

Rakkauden kultaa
sä mulle annat,
kun taakse jäävät
maailman rannat.
Ja tie kun viimein
myös päättyy tää,
rakkauden kultaa
jälkeemme jää.

On silloin juhlapäivä kulkijalla,
kun rakkaat vierellä käy.
Mies jaksaa viikon sillä maailmalla,
se aina vaikka ei näy.
Niin moni juttu meitä yhteen liittää
ja luottamusta tällä tiellä riittää,
nyt siksi kiittää
laululla sua tahtoisin.

Rakkauden kultaa…

(instr. soolo)

Rakkauden kultaa...

Rakkauden kultaa...

Maa ja taivas

(intro)

Seisoo mies naisessaan
kuin kataja juurillaan.
Taipuu tuuliin hän,
mutt enemmän
vain tarttuu rakkauteen.

Nousee mies siivilleen,
kuin kotka käy huomiseen.
Vapaa vain on hän
ja enemmän
kun laulaa naiselleen.

Yksi vain, yksi vain
on maa ja taivas,
on yksi täällä miehen nainen.
Minne vie nyt mun tie,
niin yhdenlainen
on minun maa ja taivas vain.

(instr. soolo)

Multaa oot juurillein.
Tuuleesi sun tieni mä tein.
Kanssas uskallan
ja rakastan
taas hetken maailmaa.

Yksi vain, yksi vain…

Yksi vain, yksi vain…

Laukku ja tie

(intro)

Katson matkamittariin;
äsken vasta tankattiin
ja jo on
takana taipale uskomaton.
Laitamilla kaupungin
kasvot uuden marketin
hymyilee
kaukaa jo kuiskien:”Työsi, mies, tee!”

Laukku ja tie, laukku ja tie
kauas kulkijaa ne vie.
Laukku ja tie, laukku ja tie,
niissä taikaa vielä lie
mulle ainakin,
kun ne valitsin.
Laukku ja tie,
haasteisiin ne uusiin vie.

(välisoitto)

Huoneessa kun hotellin
huomisesta haaveksin,
sinut nään;
enemmän pystyn taas ymmärtämään.
Kuuma kestopakkaus
on tää meidän rakkaus.
Avaamaan
sydämen pystyn mä luonasi vaan.

Laukku ja tie, laukku ja tie
kauas kulkijaa jos vie,
laukku ja tie, laukku ja tie
ilman sua ei mitään lie.
Onneni on, kun
valitsit sä mun.
Laukku ja tie
maailmalta luokses vie.

(välisoitto)

(instr.soolo)

Laukku ja tie, laukku ja tie
kauas kulkijaa ne vie.
Laukku ja tie, laukku ja tie,
niissä taikaa vielä lie
mulle ainakin,
kun ne valitsin.
Laukku ja tie
haasteisiin ne uusiin vie.

Laukku ja tie, laukku ja tie
kauas kulkijaa jos vie,
laukku ja tie, laukku ja tie
ilman sua ei mitään lie.
Onneni on, kun
valitsit sä mun.
Laukku ja tie
maailmalta luokses vie.
Laukku ja tie
maailmalta luokses vie.

Kesän puolella

(intro)

Vanha villakaulaliina
kauan mua jo kuristi.
Kylmän talven pitkä piina
hormoonit pois puristi.
Päivänsäde varovainen
vitamiinit palauttaa.
Kaunis taas on joka nainen,
sydämestä halauttaa.

Kesän puolella,
on talvi tää jo kesän puolella.
Kun vedet loruu pitkin ränniä,
ei menneet jaksa enää pänniä.
Kesän puolella
on talvi tää ja pesän huolella
pian tekee kaksi västäräkkiä,
ei yöksi tarvii täkkiä.
(Kesä tulee äkkiä.)

Virran tieltä padot laukee,
lohduttaa se janoista.
Kohta terassit jo aukee,
ravinnon saa hanoista.
Vaikka Anne pistää vastaan,
lämpöaalto tulostuu.
Luonto vielä hellii lastaan,
Suomenniemi sulostuu.

Kesän puolella...

Kesän puolella...

Jos kuitenkin

(intro)

Taas miksi sua mä ajattelin,
sut vaikka pyyhin mielestäin.
Sen minkä pystyin, kanssas elin.
Ei vienyt vain se eteenpäin.
Kai ihmisluonto niin on luotu,
se aina toivoo parempaa.
On epävarmuus sieluun suotu,
ei helppo ole luovuttaa.

Jos kuitenkin
sut kohtaisin
juuri tässä,
ehkä vielä yrittäisin.
Jos kuitenkin
sut löytäisin,
elämässä
miksi yksin jäisin?

(välisoitto)

En tiedä, muuttuisiko mikään,
vai kaikki liian toisin ois.
Mutt kasvaa kerran siihen ikään,
kun anteeks antaa osan vois.
Ei enkeliä ihmisestä
saa päällä maan, sen käsitin.
Mutt ilman haaveita en kestä.
Sä niissä olet vieläkin.

Jos kuitenkin...

(välisoitto)

Ajan lapsi

(intro)

Pieni kiharainen pää
äidin syliin vielä jää,
suru tietä vasta etsii sydämees.
Jos mä tulevaisuuden
tietäisinkin, kertois en,
poskeltasi kuivaisin vain kyynelees.
Polku pois kun luotain vie,
kaikki toisin täällä lie,
mutta jotain silti säilyy, luulen niin.
Rakkautta maailmaan
liikaa voisko kasvaakaan,
ihmissydän kyllästyiskö unelmiin?

Lapsi ajan sinä olet muuttuvan.
Lapsi ajan, toisenlaisen maailman.
Vaikka meri usvaisin
vielä kaiken kätkeekin,
lapsi ajan, sua aina rakastan.

Vielä sormin voimakkain
kätes tarttuu sormestain,
vielä ihmiseen sä katsot luottaen.
Mutta vaikka maailman
saisit kuinka ihanan,
kerran pettää sinut toinen ihminen.
Ehkä turhaan murehdin,
aikakausi mahtavin
sinut ritariksi onnen lyödä saa.
Selviydyt, mä tiedän sen,
ääntä kun vain sydämen
mua paremmin sä jaksat noudattaa.

Lapsi ajan...

Lapsi ajan...

Uudestaan Tallinnaan

(intro)

Itseni taas laivalta mä laukkuineni löydän,
taakse jäänyt on nyt skanssi maan.
Tunnin päästä ollaan ääressä jo pitopöydän,
illan tullen vien sut tanssimaan.

Uudestaan Tallinnaan
kulta, mennään jälleen kahden;
Kaupunkiin kauneimpaan
meidät ohjaa aallon tie.
Uudestaan Tallinnaan
pitkin pintaa Suomenlahden
muistoihin matkassaan
laulun laineet meitä vie.

(välisoitto)

Toompealla raapustan mä nimet kahdet muuriin,
alla vanhan tammen halataan.
Kuuluu tämä meidän historian hetkiin suuriin,
tänne monta kertaa palataan.

Uudestaan Tallinnaan...

(välisoitto)

(instr. soolo)

Uudestaan Tallinnaan...

Uudestaan Tallinnaan...

Tuuleen tietäni teen

(intro)

Teen,
tuuleen tietäni teen
hiljakseen
askel perään askeleen.
Hän,
mennyt multa on hän,
vähemmän
elämää vain käsitän.

En myrskyistä piittaa,
ne vahvistaa vaan,
mä petturin viittaa
kun jäin kantamaan.

Jään,
hänen vangikseen jään
elämään
tämä tuuli sylissään.

(välisoitto)

Teen,
tuuleen tietäni teen,
luokseen meen
sinne samaan eiliseen.
On,
siellä lämmin vain on
tuokion,
rauhan löytää koditon.

En myrskyistä piittaa…

Nään,
vuodet virranneet nään.
Päivääkään
käy en niistä kätkemään.

(välisoitto)

Teen,
tuuleen tietäni teen
hiljakseen
askel perään askeleen,
askel perään askeleen,
askel perään askeleen.

Nuoruutein

(intro)

Kuin itse syys näin laahustan
luo menneisyyden maailman,
tuon tanssipaikan nyt hiljaisen
kuin rakkaimpaani mun etsien.
Niin paljon täällä silloin koin,
vain parhaan siitä muistaa voin.
Sun kanssas kasvoin mä miehuuteen,
nyt näät vain miehen sä uupuneen.

Nuoruutein,
sinä uskoa jaksoit,
velkasi maksoit päivälleen.
Haaveillein
olit kuohkea multa,
polttavaa tulta rakkauteen.
Nuoruutein,
miksi lähdit niin hiljaa,
jäänyt ei viljaa pellollein.
Ees päiväks palaa;
mun oisit salaa,
loisit ylle tään illan
auringonsillan,
nuoruutein.

(välisoitto)

Nyt seinän nimikirjaimiin
mä katson niin kuin vieraisiin.
Kai kerran merkitsi mulle hän,
vain muistan illan sen hämärän.
Ei taivaan tähti kirkkainkaan
mua haaveisiin sais uskomaan.
Vain kaipuun saa tähdet syttymään;
sä mikset luokseni jäänytkään?

Nuoruutein...

Nuoruutein...

Kesäkulkija

(intro, no melody)

Kun kesäaamu ensimmäinen
luo valon ylle taivaanlaen,
kuin ampiainen silloin talliin lennähdän
ja kesähopan ulos haen.
Niin auringossa kromi hohtaa
ja tuoksuu nahka penkkien.
Mä myöskin lämpiän,
taa vuosikymmenten
näin johtaa
taas matka ihmisen.

Lisää tankkiin vähän lientä,
sitten pitkin Suomennientä;
kutsuu lastaan pientä tielle suuri maa.
Onget vain ja onni mukaan,
taakse eipä vilkaistukaan,
pysäytä ei kukaan kesäkulkijaa.

(välisoitto)

Kun ilta ehtii, koivun alle
mä harjateltan pystytän.
Soi maailmalle ääni matkaradion,
mä Rollareita vihellän.
Jos otan kaljan, kaivan napaa,
nyt siitä morkkista saa en.
Luonnoltaan vallaton
myös joka ihminen
ja vapaa
on, uskon jälleen sen.

Lisää tankkiin vähän lientä...

(instr. soolo)

Lisää tankkiin vähän lientä...

Lisää tankkiin vähän lientä...
...pysäytä ei kukaan kesäkulkijaa.

Simosta en miestä saa

(intro)

En saa,
en saa edes koskettaa.
En saa,
en saa edes koskettaa.
Liikettä lanteiden
kaukaa vain katselen.

En saa,
en saa koskaan suudelmaa.
En saa,
en saa koskaan suudelmaa.
Hymyä huulien
kaukaa vain katselen.

Mä jarrutan ja spinnaan
kun mainokses nään,
mutt pääse satulinnaan
en päiväksikään.

En saa,
sinusta en miestä saa.
Yön jos sais yhteisen
piittais euroista en.

(välisoitto)

Mä jarrutan ja spinnaan
kun mainokses nään,
mutt pääse satulinnaan
en päiväksikään.

En saa,
sinusta en miestä saa.
Mitään kun saa mä en,
miks siis veit sydämen?
Yön jos sais yhteisen,
piittais euroista mä en.

Viimeinen avain

Kielokimpun kerään
sinun kanssas haaveksien.
Mutta aamuun herään,
oli muisto vaan se eilisen.
Vain uniin salaa
nuo hetket palaa;
näinkö hiipuu liekki rakkauden?

Liian kauas kuljettiin,
toisiltamme ovet suljettiin,
tässä sulle avain viimeinen.

Laukun kiinni laitan;
tätä päivää muistele en.
Takin taskuun taitan
pihaltamme ruusun piikkisen,
mutt ei kai kukaan
voi ottaa mukaan
sitä huomispäivää haaveiden.

Liian kauas kuljettiin...

(instr. soolo)

Liian kauas kuljettiin,
toisiltamme ovet suljettiin,
tässä sulle avain viimeinen.

Vaikka kauas kuljettiin,
ehkä turhaan ovet suljettiin,
jätä mulle avain viimeinen.

Ota syliin

(intro)

Silmin varttuneen naisen
minä katson viimein maailmaa.
Kaikki on
kuin ihmistä toista
tarvitsis ei ollenkaan.
Mutta kiireiden alla
sama kaipuu asuu hellyyden.
Jotakin
ei vuodet ees poista,
pyytää sydän aikuinen:

Ota syliin,
helli niin kuin lasta.
Ota syliin,
tästä maailmasta
kylmästä kuljeta pois.
Ota syliin, että lämmin ois.
Ota syliin,
anna siihen jäädä.
Ota syliin,
huolet kauas häädä.
Vartioi vain rakkaimpaas,
ota syliin tämän kerran taas.

(välisoitto)

Vuodet kun ohi kiitää,
turhat pelkoni vain vie ne mun.
Lapsi näin
mä uskallan illan
lähelläs nyt olla sun.
Tätä tunnetta siksi
suostu en mä enää kätkemään.
Katsot mua
ja pian myös sillan
pojan haaveisiisi nään.

Ota syliin...

Ota syliin...